Olen bruukannut vuoden vaihteessa miettiä, mitä opin viime vuonna ja nyt taidan joutua hämmästelemään sitä, miten vähän opinkaan. Kun oma poika kuoli yli kolme vuotta sitten, luulin että nyt on sitten kaikki nähty ja koettu. Ajattelin, että kun tästä selviää, selviää mistä vaan.
Kuolema on kuitenkin aika yksiselitteinen asia: lopullinen fakta, johon on taivuttava ja nöyrryttävä jokaisen. Kuollut on kuollut. - Niin no, tästä kaikille näkyvästä maailmasta. Tavallinen elämä toisten ihmisten kanssa on joskus kummallisen vaikeaa, alati keskeneräistä ja monisyistä. Ajoittain sosiaalinen pulputtajaluonne luulee luovivansa siellä täällä erinomaisesti. Kun sitten tulee erikoisia tilanteita erityisen yllättäin, niin hei, mennään taas ja vauhdilla johonkin ei niin harkittuun suuntaan. Ihmisenä eläminen käytännössä - en taida osata sitä oikein hyvin, vaan onko meistä kukaan muukaan elämän erityisasiantuntija?
Siis opinko mitään? No, ehkä palasia isoista asioista. Opin, että totuus tai totuudellisuus on vaikea ja monisyinen asia. Jokainen meistä pyrkii olemaan totuudenmukainen ja katsomaan asioita omilla motiiveillaan, arvomaailmallaan ja kyvyillään. Opin taas palasen nöyryyttä ja peiliin katsomista. Opin ymmärtämään aika paljon anteeksiantamisesta sekä itselleen että muille ja siitä, että anteeksiantamisen prosessi menee jokaisella omaa aikatauluaan. Opin sietämään hieman keskeneräisiä prosesseja (asioita ei voi aina selvittää, etenkään yksin). Opin myös, että ihminen voi paremmin, jos rakastaa itseään ja muita, suostuu olemaan keskeneräinen ja antaa muidenkin olla.
Mutta laiskanläksyjä tuli uudelle vuodelle ja tähän totuudellisuuteen aion paneutua yhä lisää. Erityisen hyvä nettisivu löytyi täältä, Jaakko Muhonen, Selfcon. Läksyä meille kaikille, otaksun.
Viime vuoden suruisin tapaus oli ystävän kuolema syksyllä. Pitkäaikainen sairaus otti vallan ja vei Hantan toiselle puolelle. Ikätoverin lähtö oli vaikeaa luopumista ja raskasta aikaa.
Iloisimpia hetkiä menneessä vuodessa olivat sukulaisten ja ystävien vierailut (myös saunoen ja paljutellen) sekä syvälliset kohtaamiset pitkin vuotta hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Eli ihan samat lähteet, jotka ovat minua satuttaneet, ovat minulle myös ilon antaneet. Ihmiset. Me kaikki.
Kerran syysmyrskyssä sähköt olivat poissa koko pitkän päivän ja illan. Kun mitään ei voinut tehdä eikä edes ruokaa lämmittää, aloin kiukuissani etsiä puhelinluetteloa, jotta soittaisin energialaitokselle, että kiirehtikää. En löytänyt luetteloa, mutta löysin edesmenneen ystävän tekemän kortin, jossa lehmä tuijotti lehmänhermoisena pientä poikaa. Kortin toisella puolella luki:
"Opissa täällä ollaan, sanoi variksenpoika tuulessa."
Kiitos, Hantta, näistä sanoista, vuoden 2012 teemastani!
