Uuden vuoden juhlissa kävimme pöytäseurueessa läpi, mikä oli kenellekin kuluneen vuoden kohokohta ja mitä odotamme tulevalta uudelta vuodelta. Elämäntoverin ja minun highlight oli aivan sama: kesäillan hetket, kun istuimme uudella terassilla ruokailun jälkeen ja opettelimme laulamaan takeltelematta Nocturnea. Siinä yhdistyivät musiikki, runous, lämpö, ruokanautinto ja paras mahdollinen seura. Sekä tietenkin näkyvän osan, työn tuloksen eli terassin, ihailu.
Menneenä vuonna tapasin ja tutustuin uusiin hengenheimolaisiin. Miten helppoa ja antoisaa onkaan olla seurassa, johon kuuluu kuin voisilmä puuroon! Toisaalta enemmän ihminen joutuu opettelemaan erilaisuudessa. Aina tulee eteen uusia tilaisuuksia, jolloin ei voi kuin hämmästellä, miten jokaisella on omanlaisensa totuus samasta asiasta. Peili on tärkeä väline vuorovaikutuspulmissa, mutta myös armo itseä ja muita kohtaan. Sillä kenelläkään ihmisellä ei ole absoluuttista totuutta, ei sinulla eikä minulla. Pienten ja suurten asioiden suhteuttaminen on helpompaa, kun elämässä rytisee kunnolla. Mutta kun elämä soljuu tavallisen arjen puolella ilman suuria suruja, opettelut ovat enemmän "kivi kengässä" -tyyppistä itsetuntemuksen lisäämistä. Tätä kaikkea mennyt vuosi tarjosi minulle: yhteenkuuluvuutta ja erilaisuutta.
Juhlapöydässä keskusteltiin myös aiheesta: Mitä odotan tulevalta vuodelta? Olen varmaan vielä niin hämmentynyt kuluneen vuoden "normaaliudesta", että odotan lisää samanlaista, tavallista. Mukava olisi kuulla hyviä uutisia ja avata uusia ovia, muttei välttämättä hurjaa vuoristorataa ja rytinää. Alla on runo, jonka annoin rakkaalle tyttärelle äskettäin. Se sopii muillekin mukavaksi uuden vuoden aloittamisen näkökulmaksi.
Tuntematon munkki kirjoitti seuraavat rivit
nebraskalaisessa luostarissa elämänsä loppupuolella:
”Jos saisin elää elämäni uudestaan,
yrittäisin ensi kerralla tehdä enemmän erehdyksiä.
Rentoutuisin, olisin taipuisampi,
olisin hupsumpi kuin olen tällä matkalla ollut.
Matkustelisin. Hulluttelisin.
Kiipeäisin useammin vuorille, uisin joissa,
katselisin auringonlaskuja.
Kävelisin ja katselisin ympärilleni enemmän.
Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja.
Jos joutuisin elämään elämäni uudestaan,
kävelisin uusissa paikoissa, tekisin uusia asioita,
kantaisin vähemmän matkatavaraa mukanani.
Jos saisin elämäni uudelleen elettäväksi,
kulkisin paljain jaloin aikaisesta keväästä
myöhäiseen syksyyn.
Ajelisin karuselleissa
ja poimisin päivänkakkaroita."
