Että oli hyvä artikkeli "Puuhakkuus on tiellä" mummin kevään Kotiliedessä nro 10/2012, kiitos Hanna Jensen! Siis syy, miksi en saa tiettyjä mieluisiakaan juttuja (ikinä koskaan milloinkaan) tehtyä, saattaa olla liiallinen puuhakkuus. Tämä jää päälle monelle sellaiselle, joka on täysin sisäistänyt "vie mennessäs, to tullessas" -ajatuksen. Itse olen kuvitellut sen olevan perintöä maalaistalosta ja kerkeän ahkeralta äidiltäni, mutta Jensenin äiti Tellervo Suomalainen on vallan päinvastainen tavoissaan. Hän ei tunne huonoa omatuntoa tekemisistään tai tekemättä jättämisistään, muista viis:
"Zen-äiti voi maata pokkana kirkkaalla auringonpaisteella sinisellä plyysisohvallaan ja rustata sudokuja, satoja ristisanatehtäviä ja keittää välillä kahvit. Sillä välin minun sukupolveni (siis minä) vedän pakollista seitsemän tunnin kävelylenkkiä painot käsissä, jaloissa ja kaulassa."
Minkä takia ylipäätään pitää verrata itseään ja aikaansaatua näkyvää tekemistä toisten juttuihin, asuinkumppanin, ystävien? Miksi sitä ei vain ota aikaa itselleen ja tee sitä, mikä on todella Tärkeää? Ehkä siksi, että puuhakkuudesta on tullut niin tapa, luita myöten. Luovaa laiskottelua pitää oikein opetella. Eli treenit pystyyn vaan, selittelen sitten tämän jotenkin puuhastellen lepäävälle kumppanilleni... Kuten Jensenin äiti:
"Pitää, katso, antaa itselleen lupa. Minä olen antanut! Nautin elämästä."
PS: Jos haluat lukea koko kolumnin eikä ole lehteä käsillä, ota yhteyttä. Lähetän sen sinulle sähköpostitse pdf-muodossa.
