Elämä!

Se, etten ole pitkään aikaan päivittänyt tätä blogiani, on oikeastaan vain hyvä merkki. Takana pitkä, kuuma kesä ja pihasaunan rakentaminen (ko. projekti jatkuu vielä). Itse tosin olin yleensä kauhan enkä vasaran varressa kiinni.









Kesälomamatkalla Kotkan seudulla tutkimme mm. kaunista Kaunissaarta.













Silloin tällöin tapasin koiraystävääni Eppua...













ja syksyn tullen logosiskoja Kouvolassa.














Syksyni on alkanut voimallisesti ja toimeliaasti - etenkin kun vertaan tilanteeseen vuosi sitten. Suru ja ikävä kulkevat aina matkassani, mutta nyt kykenen katsomaan elämääni myös eteenpäin, suunnittelemaan tulevaa.

Isäni kuolemasta tuli menneellä viikolla 10 vuotta. Koko mennyt vuosikymmen on opettanut monenlaista luopumista ja sitä kautta nöyryyttä elämän edessä. Meillä on täällä oma elämämme elettävänä eikä ole mitään syytä ajella sitä käsijarru päällä. Tommy Tabermann sanoi sen näin kauniisti:

Tienviitta

Toisessa tienviitassa
lukee suurin kirjaimin: Sitten
Toiseen on lapsen
horjuvalla käsialalla
kirjoitettu: Elämä!
Kumman tien
sinä valitset?